Just a loser

Mua ahdistaa.. Hävettää.. Vihastuttaa.. Mä olen täys nolla..
Pahoittelen syvästi, että en ole antanut kuulua itsestäni.. Kyse ei ole siitä, että olisin hylännyt koko tän projektin, mä vaan olen ottanut julmetusti takapakkia.. En tiedä mistä oikein repisin sen motivaation ja innostuksen. Kyllä mä haluan olla laiha, mutta mä oon luonnevikainen. Ruoka on mun kutsumus.. Ja mua hävettää..
Toisinaan iskee kamala morkkis ja oksettaa. Miksi mä teen tätä? Miksen mä voi vaan jättää ruokaa pois? Miksen mäkin voisi olla yksi niistä laihoista tytöistä?

Mä lupaan ottaa itseäni niskasta kiinni.. Ei näin voi vaan elää. Mä haluan vihdoin olla tyytyväinen, kokea onnistumisen ja olla ylpeä!

Ehkä nää kuvat vähän inspirois mua.

I don't know what's right, what's real anymore

En ole varmaan ainut, joka on kokenu riittämättömyyden tunteen. Kun tietää, että ei riitä muille, mutta ennen kaikkea, kun ei riitä itselleen. Tiedän myös varsin hyvin sen tunteen, kun katsoo peiliin ja tekee mieli itkeä. Miten mä olen päästänyt itteni tällaseen kuntoon?

Alotin tän blogin, koska olen päättänyt, että enää en hukuttaudu noihin tunteisiin. Haluan pyrkiä kohti sitä päämäärää, että voin katsoa peiliin ja hymyillä. Että voin tuntea sen, kuinka mä kelpaan tällaisena.

Tavoitteena on tiputtaa painoa vuoden aikana 20 kiloa. Luen monia laihdutus-aiheisia blogeja ja olen nyt täysin inspiroitunut. Wish me luck!

Alkupainoa en kehtaa sanoa edes.. Enkä laittaa kuvaa.. Mutta mä lupaan raportoida edistymisestä ja pään sisäsistä ajatuksista.